Opposition tärkeydestä

Perjantai 26.12.2008

Niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset, sain joululahjaksi kirjoja, ja pyhät olen ahminut niitä. Kaksossisareltani lahjaksi saamani Torgrim Eggenin Kaksoset on jatkanut tänä syksynä eteen avautunutta poliittista teemaani. Jostakin syystä eteeni on sattunut muitakin poliittisesta totalitarismista ja oppositiosta kertovaa kirjaa, mm. Sofi Oksasen Puhdistus ja Veli Yunista kertova Taivaallinen mies.

Näitä kirjoja yhdistää julma poliittinen koneisto ja sen masinoima erimielisten syrjintä, hiljentäminen, aivopesu ja kidutus. Kirjoissa Kiina, Kuuba ja Neuvostoliitto avautuvat ulkopuoliselle kammottavalla tavalla maina, joissa yksimielisyyden vaatimus on saanut julmia muotoja. Poliittinen ja uskonnollinen oppositio on hiljennetty vankiloiden helvetillisiksi kuvattuihin pimeyksiin.

Kirjojen jälkeen olen ollut tyytyväinen siitä, että saan kuulua oppositioon. Kun näiden kirjoissa kuvattujen maiden nykytilaa tarkastelee, näkee sevästi, mitä opposition puute tuottaa. Jotta yhteiskunta voisi kehittyä terveesti, se tarvitsee opposition, joka kritisoi epäkohtia, tuo niitä esille ja pakottaa vastalauseiden, kysymysten ja eriävien mielipiteiden säilällä valtaa pitävät unohtamaan keskinäisen kehun ja tyytyväisyyden valheen, joka estää katsomasta totuutta silmiin.

Opposition tehtävä on joskus epäkiitollinen - mieluiten suurin osa meistäkin kuuluisi valtaa pitävien joukkoon. Älkäämme kuitenkaan koskaan unohtako, miten tärkeää tehtävää olemme toteuttamassa!

Ps. Tämän päivän uutinen kertoo Zimbabwen oppositioaktivistien kidutuksesta. Muistetaan heitä rukouksissamme!