Liikaa avoimia kysymyksiä
Maanantai 3.5.2010
Hallitus antoi tänään esityksensä Kreikan tasavallalle annettavasta lainasta. Hallitus esittää 1,6 miljardin lainan antamista Kreikalle tavoitteenaan euroalueen vakauden turvaaminen ja epävakauden leviämisen estäminen euroalueen muihin maihin. Tavoitteena on myös käsitellä asia eduskunnassa nopeimmassa mahdollisessa aikataulussa.
Mahdollisimman nopeasti tehtävät päätökset ovat harvoin parhaita päätöksiä. Yleensä moni asia jää selvittämättä, keskustelematta, päättämättä. Nyt olisi syytä laittaa jäitä mallioppilaan hattuun, ja pohtia vähän pidemmälle tätä ratkaisua. Olisiko esimerkiksi syytä keskustella siitä, miten toimitaan seuraavan kriisiin joutuvan maan kohdalla? Jaetaanko taas sama velkataakka talousasiansa hyvin hoitaneiden maiden kesken? Kuinka moneen vastaavaan summaan maallamme on varaa? Tai mikä on maksimisumma, joka voidaan toisten maiden pelastamiseksi kantaa vaarantamatta omaa toimeentuloamme? Pitäisikö ensin katsoa, lähtevätkö muut maat kantamaan vastuuta ja kuinka monelle hartialle vastuu todellisuudessa jakaantuu?
Lainapäätöksestä johtuva lisämeno Suomelle katetaan ottamalla lisää velkaa, ilman vakuuksia. Miten lainan antaminen vaikuttaa Suomen omiin korkoihin? Miten paljon talousvaikeuksissa ja oman velkaantumisensa kanssa painiva Suomi voi lainata muille, kun takaisinsaamisesta ei ole mitään takuita? Miksi ei tyydytä takaukseen, jossa todellinen velallinen olisi Kreikka itse? Mitkä ovat vaikutukset maamme talouteen, jos vuonna 2013 Kreikka ei pystykään lyhentämään velkojaan? Keskusteltava olisi sekin, miten pitkälle ollaan mukana euroalueessa, mikäli kriisi leviää. Avoimia kysymyksiä on liikaa. Lainapäätöksestä ei tule tehdä hallituksen arvovaltakysymystä vaan yhteinen mahdollisimman punnittu ja järkevä ratkaisu.
